Kolumni - Jaakko Heinimäki

Pyhä kaipaus

Vuorisaarna alkaa autuaaksijulistuksilla. Jeesus onnittelee Jumalan omia, taivaan valtakunnan perillisiä. Hän toivottaa tervetulleeksi Jumalan valtakuntaan koyhät, osattomat, murheelliset, vilpittomät, suorat ja yksinkertaiset. Jeesus pyhittää kaipauksen.

Sanan “pyhä” eräs merkitys on “Jumalalle kuuluva”, “Jumalan oma”. Pyhäinpäivänä ajatusten keskipisteeseen nostetaan pyhät ihmiset, Jumalan omat.

Tavallisesti kovin erimieliset raamatuntutkijat ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että Matteuksen vuorisaarnan autuaaksijulistuksissa kuuluu Jeesuksen oma ääni.

Nasaretin mies ei tervehtinyt autuaina (eli oikealla lailla onnellisina) uskossaan vahvoja ja varmoja. Hän onnitteli hengessään koyhiä, murheellisia ja oikeudenmukaisuuden odottajia. Jeesus julisti autuaiksi ne, jotka rakentavat rauhaa ja kaipaavat Jumalaa. Hän onnitteli odottajia, ei omistajia.

Pyhäinpäivänä moni kaipaa myos rakastaan, ei ainoastaan Jumalaa.

Hengessään koyhät ovat autuaita ja pyhiä, sillä Jumalan edessä me kaikki olemme koyhiä.

Jeesus ei julistanut autuaiksi sankarillisia uskonsotureita. Hän julisti autuaiksi murheelliset, kaipaavat ja hengessään koyhät. Hän ei pitänyt erityisen autuaana sellaista olotilaa, jossa henkilo kuvittelee tuntevansa Jumalan läpikotaisin, sillä sellainen olotila ei perustuisi totuuteen vaan valheeseen: Jumalan syvyyksiä ei kukaan voi tuntea.

Autuaita ovat hengessään koyhät, joilla ei ole mitään, millä lunastaa tai ostaa pääsyä taivasten valtakuntaan. He ovat vain Jumalan armon varassa. Jumala ei vaadi ihmiseltä uskonnollisia urotekoja eikä muitakaan suorituksia. Kaikki on armoa.
 

KT/Jaakko Heinimäki