"Jokainen huomaa heti, että minun nimeni ei ole Pekka"

David Caceres del Castillo

Nuoriso- ja kansainvälisen työn tekijä, Olarin seurakunta

El Salvadorista kotoisin olevan David Caceres del Castillon voi tavata espoolaisen Olarin seurakunnan nuortenkahvilassa tai kansainvälisissä Colourful Espoo -tapahtumissa. Minä löydän Davidin kuitenkin työhuoneeltaan yhdessä tiimitoverin, kansainvälisen työn sihteerin Markus Silvolan kanssa.

Diakonia-ammattikorkeakoulusta Järvenpäästä valmistunut David päätyi töihin Olarin seurakuntaan Diakoniaopiston työluotsin kautta.

— Meille oli jo pidemmän aikaa harkittu lisätyövoimaa kansainväliseen työhön, ja tietysti ensisijaisesti toivoin maahanmuuttajataustaista työtoveria, Markus Silvola kertoo.

Lopulta sopiva palapeli löytyi kansainvälisen työn ja nuorisotyön tarpeet yhdistämällä — ja kun tarjolla oli sosionomiksi kouluttautunut työntekijä, tehtävästä tuli laajempi ja vaativampi kuin mitä alun perin ajateltiin.

Paperitöissä tuli kuitenkin vastaan yllättäviä mutkia esimerkiksi ruotsin kielen taidon kohdalla.
— Kirkkoherran päättäväisyyden ansiosta Davidin palkkaa ei leikattu kielitaidon puutteen vuoksi, Markus huokaa. — Tämä on yksi suurimpia murroksessa olevia asioita, kun työyhteisöt monikulttuuristuvat. Maahanmuuttajilta ei yksinkertaisesti voida vaatia kahden kotimaisen kielen osaamista, kun eivät sitä useimmiten tarvitse suomalaisetkaan!

David kuitenkin osaa suomea, ja päätti käyttää myös vuosittaisen koulutusmäärärahansa kielikurssiin. — Vieraalla kielellä työskentely on vaikeaa, suomi kun ei ole ensimmäinen, toinen eikä edes kolmas kieleni, David naurahtaa.

Kielitaidon lisäksi pysyvän työllistymisen haasteena on, että englanninkieliseen sosionomitutkintoon ei sisältynyt “kirkkopalikkaa” ja sen suorittaminen jälkikäteen on osoittautunut hankalaksi. — Paras vaihtoehto olisi suorittaa puuttuva osa oppisopimuksella, David pohtii.

Kolmas seikka tuli ilmi vasta työn alkamisen jälkeen: David ei ollut tullut liittyneeksi kirkon jäseneksi. — Olen aina ollut luterilainen, ja luulin että se riittää, David toteaa. Lainsäädäntö kuitenkin vaatii hengellisen työn tekijöiltä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyyttä. Onneksi tämä este oli tässä tapauksessa vain muodollisuus. Markus kuitenkin pohtii, olisiko myös jäsenyysvaatimusta höllennettävä. — Mielestäni ei edes ole eettistä vaatia toista vaihtamaan kirkkokuntaa, jos henkilö on esimerkiksi koko ikänsä ollut katolinen. Voisiko riittää, että työntekijä on kristitty ja sitoutuu toimimaan meidän kirkkomme systeemin mukaan?

Työyhteisöön David on päässyt mukaan luontevasti. — Täällä kaikki on kuin perhettä, ei ole mitään eroja että tämä on sun työ ja tämä on mun työ, David pohtii. Erona aiempiin työpaikkoihin on myös matala hierarkia.

— Kaikesta voi puhua, ei tarvitse pelätä pomoa tai ketään muutakaan. Tietysti työpaikalla tarvitsee aikaa että on tutustunut, ja että kaikki katsoo sinua kuin kollegaa, David toteaa.

Markus pohtii, että maahanmuuttajataustainen työtoveri tekee työyhteisölle hyvää jo pelkällä olemassaolollaan.

— On hyväksi tarkastella omia työtapoja ja viestintää vähän toisesta näkökulmasta. Käytännön prosesseista on puhuttu todella paljon.

Kansainväliselle työlle maahanmuuttajataustaiset työntekijät ovat Markuksen mukaan suorastaan välttämättömyys.

— Jos minä yritän kutsua espanjankielisiä, ei sinne kukaan tule, hän nauraa. Davidin vetämänä Colourful Espoo -tapahtumat ovat houkutelleet kymmeniä eritaustaisia maahanmuuttajia ja myös kantasuomalaisia.

Lisäksi David osallistuu nuorisotyön vuositoimintaan.

— Päivänavaukset, riparit, isoskoulutus, kahvila, hän luettelee. — Koko ajan suunnitellaan monenlaista, ja työ on tosi monipuolista. Nuorisotyössä ja messussa tunnen todella olevani osa seurakuntaa. Sekä nuorten että työtovereidensa kanssa David puhuu paljon omasta taustastaan.

— Jokainen huomaa heti, että minun nimeni ei ole Pekka. En kuitenkaan näytä aasialaiselta tai afrikkalaiselta, ja tietysti moni pohtii, mistä tämä mies oikein tulee.

Suomalaisille monikulttuurisuus on vielä uutta ja helposti nähdään rajoja ja esteitä. — On paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyvää, kristillistä työtä oikeasti sydämestä, David vakuuttaa.

— Seurakuntien pitää luottaa näihin ihmisiin enemmän ja arvostaa erilaista koulutusta.

Markus antaa kiitosta kirkkoherra Salla-Maria Viitapohjalle. — Hän on ymmärtänyt tämän tärkeyden ja nähnyt tulevaisuuteen.
— Oli koskettava hetki, kun David jakoi muiden kanssa ehtoollista omalla, murtaen lausutulla suomen kielellään. Meillä on oikeasti maailmanlaaja kirkko!