”Ulkomaalaisen hakemus on helppo laittaa syrjään”

Marija Chestakova

Perhetyöntekijä, Helsingin Mikaelin seurakunta

Nuori Marija Chestakova odotti pääsyä lukion opinto-ohjaajalle vailla suunnitelmia tulevasta ammatista. Jo lapsena Suomeen muuttanutta tyttöä kiinnosti kristillisyys ja ihmisten auttaminen.

— Ystäväni ehdotti, että opiskelisin diakoniatyöntekijäksi. En edes tiennyt mitä se on, Chestakova sanoo.

Hakupaperit lähtivät viime tipassa niin Järvenpään Diakonia-ammattikorkeakouluun kuin Helsinkiin maahanmuuttajalinjalle.

— Valitsin Järvenpään, sillä en halunnut käyttää puolta vuotta kieltenopiskeluun. Kävinhän jo lukiota suomalaisten kanssa, Chestakova kertaa. Myöhemmin hän vaihtoi opinnot Helsinkiin, sillä opettamisen tyyli siellä tuntui paremmin itselle sopivalta.

Joulukuussa valmistunut Chestakova haki monia työpaikkoja niin seurakunnista kuin kouluista ja päiväkodeista.

— Halusin työtä heti, hän painottaa.

Mikaelin seurakunta kutsui haastatteluun perhetyöntekijän paikkaan.

— Toinen haastattelukierros jännitti. Kun saavuin paikalle, eteeni annettiinkin työsopimus. Päätös palkkaamisesta oli jo tehty, Chestakova naurahtaa.

Muita haastattelukutsuja tuli vähän. Chestakova epäilee, että jo ulkomainen nimi hakemuksessa vaikeuttaa haastatteluun pääsyä, kun työnantaja muodostaa käsityksen hakijasta pelkkien paperien perusteella.

— Hakemus on helppo laittaa syrjään, Chestakova toteaa ja toivoo, että maahanmuuttajataustaiset hakijat kutsuttaisiin nykyistä herkemmin työhaastatteluun.

— Haastattelussa ihmisen voi nähdä ilman turhia lokeroita. Kielitaito ja muu osaaminen on helpompi näyttää kasvokkain.

Työnhakijan on hakemusta kirjoittaessaan vaikea aavistaa, näkeekö työnantaja maahanmuuttajataustan plussana vai miinuksena.

— Paljon riippuu johtajan asenteesta. Jos seurakunnassa kirkkoherra suhtautuu avoimesti monimuotoisuuteen, myös ympäristön on helppo arvostaa sitä, Chestakova sanoo.

— Mikaelin seurakunta näki kielitaitoni vahvuutena, vaikka työssä ei olekaan erityistä monikulttuurista painotusta.

Vaikka Chestakova on ylikoulutettu perhetyöntekijän työhön, hän viihtyy puolen vuoden sijaisuudessaan hyvin. Tulevaisuudessa hän toivoo pääsevänsä esimerkiksi lähetyssihteerin työhön tai muuten tekemisiin monikulttuurisuuden kanssa.

Venäläistaustaisena häntä on toki kyselty myäs seurakuntien venäjänkieliseen työhön. Erityistyömuodon verkostot ovat kuitenkin pienet ja työ painottuu eri tavoin kuin seurakuntatyö yleensä.

— Haluan mieluummin tehdä töitä eri maista tulleiden kanssa, en pelkästään venäläisten, Chestakova toteaa.

— Ehkä hakeudun myöhemmin venäjänkieliseen työhön, mutta nyt toivoisin laajempaa näkökulmaa.