Taloudelliset vaikeudet eivät välttämättä näy päällepäin. Ne kulkevat mukana kauppareissuilla, vanhempainilloissa, lenkkipoluilla ja lapsia yöunille peitellessä. Harva huomaa sitä hetkeä, kun ostoksia lasketaan mielessä uudelleen tai laskupino pyörii ajatuksissa vielä silloinkin, kun pitäisi keskittyä lapsen kuulumisiin. Taloushuolet ovat jatkuvaa taustakohinaa, jotka seuraavat varjon lailla kaikkialle.
Monessa perheessä vanhemmat tinkivät omasta hyvinvoinnistaan, menoistaan ja hankinnoistaan, jotta lapsille riittäisi se, mikä on välttämätöntä. Isälle tämä voi tarkoittaa paljon muutakin kuin rahasta luopumista. Usein karsitaan myös omista harrastuksista, ystävien tapaamisesta ja muista jaksamista tukevista asioista.
Osa perheistä turvautuu ruoka-apuun. Ruoka-apu.fi:n tuoreeseen tilannekatsauksen mukaan ruoka-aputoimijoiden asiakasmäärät ovat kasvaneet viime vuonna. Kasvun taustalla näkyvät sosiaaliturvan leikkaukset, vaikea työllisyystilanne ja elinkustannusten nousu. Avun tarve on kasvanut muun muassa lapsiperheiden ja maahan muuttaneiden joukossa. Samaan aikaan hävikki- ja ylijäämäruoan saatavuus on heikentynyt.
Lapsistaan erillään asuville isille taloudelliset vaikeudet voivat tuoda mukanaan myös toisenlaista huolta. Entä jos rahat eivät riitä matkustamaan lapsen tapaamiseen? Tai jos lapselle ei pysty tarjoamaan samanlaisia mahdollisuuksia kuin muut. Moni kantaa pelkoa siitä, että taloudellinen tilanne alkaa vaikuttaa myös suhteeseen omaan lapseen.
Jotkut yrittävät lievittää kuormitusta hetken helpotusta tuovilla keinoilla, kuten päihteillä. Keino voi olla kestämätön, mutta useimmiten taustalla ei ole välinpitämättömyys, vaan pelko tulevasta ja tarve saada edes hetkeksi etäisyyttä stressiin, joka vain tuntuu liian raskaalta kantaa.
Vaikka nykyään puhutaan paljon jaetusta vanhemmuudesta, moni isä kantaa edelleen vahvaa vastuuta perheen toimeentulosta. Siksi taloudelliset vaikeudet voivat horjuttaa myös käsitystä omasta itsestä. Huoli ei välttämättä kuulu ääneen, vaan näkyy vetäytymisenä, hiljaisuutena tai ärtyneisyytenä. Työntekijän vastaanotolle voi tulla isä, joka vaikuttaa yhteistyöhaluttomalta, vaikka pinnan alla on jatkuvaa huolta vuokrasta, karhukirjeistä ja lastensa hyvinvoinnista.
Muistan erään isän kertoneen, ettei hän ollut osallistunut lapsensa joukkueen vanhempaintapaamiseen pitkään aikaan. Kyse ei ollut välinpitämättömyydestä tai haluttomuudesta olla mukana. Hän kertoi vältelleensä tilanteita, joissa rahasta, varusteista tai tulevista maksuista saatettiin puhua. Moni meistä olisi voinut tulkita hänen poissaolonsa kiinnostuksen puutteeksi, vaikka todellisuudessa hän yritti selviytyä tilanteestaan parhaansa mukaan.
Juuri tällaisissa tilanteissa isä voi olla palveluissa näkyvillä, mutta silti näkymätön. Ammattilaisen huomio kohdistuu ymmärrettävästi toimeentuloon, työllisyyteen ja asumiseen. Samalla voi jäädä kysymättä, millaista isänä oleminen juuri nyt on. Kun vanhemmuutta ei huomioida, isälle voi syntyä kokemus siitä, että hänen tärkein roolinsa jää sivuun. Jo se, että joku pysähtyy kysymään lapsista, kuuntelee ilman oletuksia ja näkee huolien keskellä myös isän, voi vahvistaa isän osallisuuden tunnetta ja lievittää häpeää. Kysymys isyydestä saattaa olla pieni, mutta sen merkitys voi olla suuri ihmiselle, joka on pitkään tullut nähdyksi vain ongelmiensa kautta.
Vakaa talous helpottaa arkea, mutta hyvä isyys ei ole kiinni pankkitilin saldosta. Lapselle merkityksellisintä on usein aika, läsnäolo, turva, kuunteleminen ja tunne siitä, että hän on tärkeä. Metsäretki, kirjastokäynti, lautapeli-ilta tai yhteinen arkinen askare voivat rakentaa yhteenkuuluvuutta silloinkin, kun rahaa on vähän.
Vaikeassakin elämäntilanteessa isä voi löytää rinnalleen muita ihmisiä, tukea ja uusia mahdollisuuksia. Yhteisöllisyys syntyy usein pienistä asioista: tervehdyksestä, kutsusta mukaan, kuulluksi tulemisesta ja siitä, ettei tarvitse peitellä omaa tilannettaan.
Asunnottomien yön ja YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen päivän lähestyessä pysähdytään niiden ihmisten rinnalle, jotka kantavat arjessaan taloudellista huolta, yksinäisyyttä tai ulkopuolisuuden kokemuksia. Avun tarve on todellinen, mutta niin on myös mahdollisuus tulla nähdyksi, kohdatuksi ja autetuksi.
Kukaan ei saisi jäädä näkymättömäksi. Isyyden, vanhemmuuden ja ihmisyyden tärkeimmät asiat eivät ole ostettavissa. Ne syntyvät läsnäolosta, välittämisestä ja siitä, että ihminen tulee nähdyksi omana itsenään.
Kaija Smolander
Erityisesti isä -toiminta